tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kirottu nikotiini.




6 kommenttia:

  1. Failasin itekkin. Ensin failasin vain viikoks ja jatkoin lakkoa viel pari... Nyt tää on taas ihan tapa. No olinpaha kolme kuukautta ilman. Pitäis varmaan olla vuos tupakoimatta ennen ku rupee mitään hehkuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei se oo helppoo! <--(mikää ei oo sen hauskempaa, ku olla itsestään selvä)
      Mut iha älytön suoritus kuitenki, että kykenee pitää 3 kuukauden lakon + olee siihen päälle vähäl tupakal. :)
      Tosi moni kyllä yrittää lopettaa tositosi monta kertaa, ennen ku lopult onnistuu, mut kai se on osa "lopettamisprosessia" toistaa jatkuvasti yrityksiä, kunnes onnistuu. Ite alkan kyl kullästyy tähä jatkuvaan yrittämiseen. En mäkää täysin savuton oo kyenny olee. viikonloppuna poltin alkoholin kaa pari, muuten sit raittiina nyt iha helposti kykenen elää ilman tupakkaa, mut alkoholin kaa tulee ne pahimmat himot. Näin alkuun oon suonut itsellenni alkoholin kaa tupakkaa, eikä se ny silleen "haittaa" ku en muutenkaan hirveästi juo. En viitsi näin alkuun hirveästi ruoskia itseäni, ku 3 eka päivää oli yhtä helvettiä :D Lopetin vähän liian seinään.

      Poista
  2. Oon ollu nyt jtn 3 kuukautta polttamatta (vuoden pituisen yrityksen jälkeen) ja pakko sanoa että ei ole helppoa edelleenkään. Varsinkin alkupuolella se oli hirveetä helvettiä päivittäin. Ekan kerran kun repsahdin pummisavuille joku reilu kuukaus sen lopettamisen jälkeen, niin mulle räjähti jäätävä migreeni. Sen jälkeen en ole suoraan sanottuna uskaltanut paljoa poltella, vaikka mieli on tehnytkin. Täysin kuivilla en oo ollu, oon tuurilla pysynyt pelkässä supersatunnaisessa humalapolttelussa, ja sitäkään ei oo nyt n. kuukauteen tapahtunut kun kukaan lähellä oleva tuttu ei polta.

    Mut joo. En itekään hihku vielä yhtään että oisin lopettanut, koska se himo vielä kutkuttelee tuolla takaraivossa (varsinkin aina kun ahdistus ja masennus pahenee, yhhh). Nikotiinituotteet autto mulle siinä pahimmassa fyysisessä tuskassa, loppu on sit vaan tahdonvoimaa (mitä mulla on hyvin vähän) ja kitumista. Näillä superpositiivisilla sanoilla siis toivotan sulle tsemppiä. Kyllä se mahdollista on, mutta todella vaikeaa. Kantsii kuitenkin muistaa että vaikka repsahtaa, niin ainakin kannattaa pikkuhiljaa vähentää jos vain mahdollista. Se voi olla pitkäkin prosessi, mutta kannattaa yrittää. Kylmiltään lopettaminen voi olla ikuinen repsahtamisen kierre toisille. Mut eihän sitä voi tietää että miten kenenkin keho reagoi. :/ Mut. Joo. Tsemppiä todella paljon, musta on arvostettavaa jo se että haluaa yrittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa! :) Tsemppiä kans sulle hei!
      Hitto ku ite pääsisin toho 3 kuukauteen! Itekki oon poltellu 1 tai pari välil alkoholin kaa, muuten pysyny iha kuivilla. Selvin päin mun ei tee miel tupakkaa, mut alkoholin kaa iskee tupakan himo. Ja joo hyi helvetti joku alkuviikko ilman tupakkaa on hirveää!! Itsellä oli ainakin ensimmäisten kolmen päivän fiilikset ilman tupakkaa täysin identtiset mun pahimman masennusajan fiilisten kanssa vaik oon ollu 2 vuotta ihan tasapainoisel mielel liikentees ja oppinu hyvin käsittelee mua masentavia tai ahdistavia ajatuksia. Mut nyt taas mielialat heittää sellast kuperkeikkaa, että välil tekee tiukkaa pysyy irti tupakast. (Sama tapahtui viimekskii, ku yritin lopettaa ja just sen takii tylii retkahdin) Tahtoa ja potentiaalia lopettamiseen kyl löytyis, mut ei tämmönen päänsisäinen hajoilukaan kivaa ole. (Että kitumista tosiaan ._.) Mut kyl mä mielummin hajoilen tän vuoden ja toivottavast onnistun ja toivottavasti pääsen alkoholitupakoinnistakii, enkä aloitan taas sauhuttelun ja sit lykkää lopettamist siihen pisteesee ku nikotiinihirviö on kasvanu niin isoks, että lopettaminen on taas vaikeaa. Varsinkin ku ne pahimmat vaiheet on vihdoin ohi, ni ois typerää multa aloittaa taas :D Mutten tosiaan jaksa ottaa enää stressiäkään. Yritän tehä täst lopettamisest hauskaa ja todennu sen toimivaks omal kohdal.
      Kiitos viel myötätunnost ja tsemppien toivotteluista :)!

      Poista